IHMISELÄMÄN PÄÄMÄÄRÄ : Hyveellisyys ja onnellisuus
Aristoteles sanoo, että jokaisella teollamme tähtäämme hyvään, käyttökelpoiseen tulokseen. Hän jatkaa: "Niinpä onkin osuvastisanottu, että kaikissa toimissamme tavoittelemme kelpo lopputulosta".
Ryhdymme siis toimeen aikomuksenamme saada valmista. Se on ihmisen luontoon rakennettu piirre. Pienimmissäkin hankkeissamme, vaikkapa ruoanlaitossa, siivouksessa, toisen ihmisen auttamisessa tai vaikka kiusaamisessa, asetamme jonkinlaisen päämäärän, johon sitten pyrimme.
Aristoteles lähtee tarkastelemaan sitä, mikä kaikista mahdollisista päämääristä on paras. Paras on hänen mukaansa se, minkä saavuttaminen tuottaa suurimman tyydytyksen. Tällainen päämäärä ei voi olla väline minkään muun seikan saavuttamiselle. Aristoteles päätyy näkemykseen, että onnellisuus on ihmiselämän suurin päämäärä.
Ei ole ihmistä, joka vaihtaisi onnellisuuden johonkin muuhun asiaan. Ja onnellisuudella emme tavoittele elämässämme mitään toista päämäärää.
Mutta miten, millaisin toimin onnellisuus saavutetaan? Yhden mielestä omaisuuden kartuttaminen on tie onneen, toiselle onnellisuus seuraa nautintoa ja kolmannelle valtaa.
Pohtiessaan onnellisuuden olemusta Aristoteles etsii sellaista onnellisuutta, jota ihmiseltä ei voisi viedä ilman hänen omaa tahtoaan. Tällaisen onnellisuuden suhteen ihminen olisi omavarainen. Onnellisuutta ei näin ollen voi rakentaa varallisuuden tai vallan varaan, sillä ne liittyvät elämään vain satunnaisesti, ja ne voivat myös kadota tahdostamme riippumatta.
Aristoteles päätyy näkemykseen, että onnellisuuden edellytys on hyveellisyys. Hyve syntyy hyvästä toiminnasta. Hyveitä on kuitenkin monenlaisia. Sotilaan hyve on olla hyvä sotilas: urhea ja rohkea; tuomarin hyve on olla hyvä tuomari: rehti ja oikeudenmukainen. Nämä hyveet, vaikkakin ovat arvokkaita, ovat liian suppeita taatakseen onnellisuuden. On olemassa näitä laajempi hyve: ihmisen hyve.
Ihmisen hyve on olla hyvä ihminen. Tämä hyve koskee koko ihmistä ja hänen toimintaansa. Jos joku tässä yltää kelpo tulokseen, on hän Aristoteleen mukaan varmasti onnellinen. Tätä hyvettä ei myöskään voi viedä keneltäkään väkisin.
Hyveellisyyttä voidaan kutsua eettisyydeksi